Ruuskanen, Mauno

Väsyneet ajatukset toivat mieleen muutaman vuoden takaisen onnellisen
parisuhteen. Vaimo oli energinen ja seurallinen, laittoi ruokaa ja kävi
ostoksilla. Eräänä lauantaina hän oli liukastunut kylpyhuoneessa ja
satuttanut nilkkansa. Siinä oli murtuma ja nilkka joutui olemaan kipsattuna

useita kuukausia. Kauko oli miettinyt, että se oli hänen syynsä, kun Tuula
liukastui.

Olihan niitä nykyisin sellaisia lattiapinnoituksia, että liukastumisen
voisi estää. Onnettomuuden jälkeen se oli myöhäistä.

Jokainen vaimon kipuilu ja voivottelu tuotti tuskaa Kaukolle. Tuula tottui
pian pyörätuoliinsa, koska Kauko työnteli sitä kykyjensä mukaan.

Olihan se kurjaa istua pyörätuolissa, joten hän hukutti tylsyytensä
syömiseen. Jäätelöä, karamellia, leivoksia. Lisäksi hän huomasi, että
Kauko oli tukena ja turvana. Lihomisen seurauksena vaimo alkoi ajatella,
että mies saattaisi katsella muitakin naisia. Se oli estettävä keinolla
millä hyvänsä. Kaukon piti olla aina hänen näköpiirissään. Ostoksilla
käytiin invataksilla. Nainen määräsi mitä mies hakisi hyllystä. Pahinta
oli ne pakolliset omaishoitajan vapaat. Kolmevuorokautta siellä hoivatalossa
Käpyrinteellä. Onneksi siellä sai pitää puhelinta. Hän soitteli useasti
ja antoi ohjeita Kaukolle, mitä tekisi sillä aikaa, kun hänen täytyi olla
siellä ”lomavankilassa.”

Sitä vaimo ei tiennyt, että Kaukolta oli voimat loppu. Väsyneet aivot
toivat Kaukon mieleen ajatuksen, että: ”Miksi kärsiä tuskia, koska
siihen oli olemassa ratkaisu”? Hän tekisi sen heidän molempien puolesta.

Tuula nukkui nyt rauhallisesti. Mies nousi ylös ja meni lääkekaapille-
unilääkkeitä ja paniikin hoitoon tarvittavia pillereitä. Hän avasi
purkit ja jauhoi pillerit vesilasiin. Laski lämmintä vettä lasin täyteen
ja sekoitti. Sisältö näytti valkoiselta sakalta.

Tuula heräsi tunnin kuluttua. - Kauko tuo juomista! Minua janottaa.

Mies nosti hellästi vaimon päätä ja juotti sakkalasin hänelle.

- Hyi, miten pahaa. Mitä sinä minulle juotit?

- Se lääkäri antoi tällaista jauhetta siksi, ettei vatsa menisisekaisin
kipulääkkeestä. Nuku rauhassa rakas.

Samalla hän silitti vaimonsa hiuksia. Hetken kuluttua Tuulan kasvot
näyttivät rauhalliselta. Hän näytti kauniilta sekä hengitti hiljaa ja
rauhallisesti. Kauko kävi hakemassa autosta hinausköyden ja asteli
määrätietoisesti makuuhuoneeseen. Vaimo nukkui, eikä ollut herännyt edes
ulko-oven aukaisuun. Mies teki silmukan köyteen ja pujotti sen kaulalleen.
Hän kävi suutelemassa vaimonsa huulia, joka ei siihen erikoisesti
reagoinut. Kaikki oli valmista vai oliko?

Viimehetken peruutus. Kauko tajusi, ettei hänellä ollut oikeutta
päättää vaimonsa elinpäivistä. Mies painoi vaimonsa hätäranneketta ja
toivoi, että apu ehtisi ajoissa.

Hänellä itsellään ei ollut mitään mahdollisuuksia, joka tapauksessa
häntä tultaisiin syyttämään murhasta, jos olisi elossa. Kauko meni ulos
ja edelleen varastohuoneeseen.

Sinne oli pultattu mattojen kuivausta varten tukeva teräsputki. Hän otti
nurkasta jakkaran ja kiinnitti köyden vapaan pään putkeen.

- ”Anteeksi Luojani,” sanoi Kauko ja hyppäsi jakkaralta.

Joke luki entisen kotikaupunkinsa traagisesta tapahtumasta. Suljettuaan
kännykän, hän jäi miettimään läheistä sukulaistaan, joka toimi
omaishoitajana. Vieraillessaan kesällä Varkauden kesäasunnollaan, Joke oli
huomannut, kuinka sidottuna omaishoitajana toimiva oli hoidettavaansa.
Tavallaan hän oli hoidettavansa vanki.

Vaihtoehtona oli tietenkin anoa elämänkumppani laitoshoitoon, mutta se
olisi ollut kumppanin hylkäämistä. “Toveria ei jätetä,“ hän oli
kuullut veljensä sanomana.

Joke nousi parvekkeeltaan ja kiiruhti vessaan. Ironisesti hän ajatteli,
että alapään vaivat oli annettu hänelle rangaistuksena nuoruusvuosina
tehdyistä tyhmyyksistä.