Pulska, Marjatta
Elämäkertatietoa
Koulutus:
Lapin kiertävä naiskotiteollisuuskoulu, Kemin lukion iltalinja keskikoulu, Kulttuuritoiminnan linja Lapin Opisto
Kirjallisuuspalkintoja:
Rovalan kannatusyhdistys ry. Savottaperinnettä Lapissa kirjoituskilpailu vuosina 1987-88 III-palkinto. Julkaistu kirjassa, Muut sortaa, saha yksin puoltaa. Kirjoitettu Paavo Siilan haastattelun pohjalta.
Suomen kulttuurirahaston Lapin rahaston Stipendikirja poroelinkeinoperinteen kokoamiseen 1998.
Teatterihelinät 2000 Lapin Kansa Oy:n stipendi lappilaiselle
teatteriesitykselle Marjatta Pulskan Kiekärön kukka/Eräopas ja Tyttörievut
Teatterihelinät 2004 Koillissanomien stipendi Tuulenkaatoja ja Vuotostelua Rösölänperän Ruppanat/Marjatta Pulska
Vuoden Saulainen vuosina 1987 ja 2005.
Suomen Harrastajateatteriliiton kultainen ansiomerkki 2006, tunnustuksena arvokkaasta toiminnasta Harrastajateatterin hyväksi.
Suomen Harrastajateatteriliiton kunniakirja Saarijärven Teatteripäivillä Puikkoporot näytelmästä 2007.
Suomen Elämäntarinayhdistyksen kirjoituskilpailut Lapsuusmuistoja 2006. Päivät, jotka ovat jääneet mieleen. Nuoruusmuistoja 2009 Meijän kylän iltamat, jotka julkaistiin Lapsuusmuistoja-ja Nuoruusmuistoja-kirjoissa.
Vuoden 2010 Lapin taidetoimikunnan taidepalkinto ansiokkaasta toiminnasta Lapin taide-elämän hyväksi.
Muita palkintoja:
Suomen Kunnallisliiton hopeinen ansiomerkki 20 vuoden kunnallisesta palveluksesta 1976
TASAVALLAN PRESIDENTTI on antanut Kirjanpitäjä Marjatta Pulskalle Suomen valkoisen Ruusun Ritarikunnan I. luokan mitalin 1984
Lapin Lääninhallituksen myöntämä kunniamerkki 1985
Savukosken kunta ja Suomalaisuuden Liitto on myöntänyt juhlavuoden toimikunnan myötävaikutuksella Kalevalan juhlavuoden mitalin kotiseudun kulttuurin hyväksi tekemästä työstä. 6.12.1985
Luottamustehtäviä ja jäsenyyksiä:
Harrastajateatteriliitto Rösölänperän Ruppanat perustajajäsen ja
puheenjohtaja 1985-2006
Savukosken kunnan valtuusto
Savukosken kunnan keskusvaalilautakunnan sihteeri
Savukosken kunta koululautakunnan jäsen
Savukosken kunnan sosiaalilautakunnan jäsen
Kunnallisalan Kirjanpitohenkilöstö ry:n hallituksen jäsen 1979
Savukosken Naisvoimistelijat ry:n perustaja puheenjohtaja 1980-
Keski-Lapin Kunnallisvirkamiesyhdistys ry:n hallituksen jäsen
1974-1977
Savukosken kunnalliset viran- ja toimenhaltijat ry:n
hallituksen jäsen 1978-1979
Savukosken Urheilu- ja Nuorisotaloyhdistyksen sihteeri 1969-1975
Elämäkertatietoa:
Sota-ajan lapsena koulu jäi vähälle, ei ollut mahdollisuutta. Isäni oli 85%:n sotainvalidi, meitä oli kuusi lasta, olin vanhin. Meillä oli valtion mh-tila. Pääsin kokinapulaiseksi savottaan, missä olin puoli vuotta. Sieltä tultuani piti alkaa taas hankkia työpaikkaa. Yhtenä aamuna meille tuli pyörällä nuori poika. Tuli pirttiin, seisoi ovipieleen, fiksuna poikana otti lätsän pois päästä ja sanoi: "Äiti käski kysyä, lähtisikkö kesäapulaiseksi kunthan?". Se oli minun elämäni käännekohta. Olin kunnassa 44 vuotta eläkkeelle saakka, 15 vuotta toimistoapulaisena, 13 vuotta kirjanpitäjänä ja 16 vuotta kulttuuri-raittiussihteerin virassa. Menin naimisiin ja sain neljä lasta, joista vanhin kuoli. Se on ollut elämäni suurin draama.
Näytelmiä aloin kirjoittaa, kun kulttuurisihteerin virkaan päästyäni ensimmäinen tehtäväni oli järjestää juhlat. Savukosken Maamiesseura täytti 60 vuotta ja Lapin läänin Maaherra Asko Oinas oli tulossa vierailulle. Mietin ohjelmaa ja päähäni pälkähti kirjoittaa näytelmä. Se oli ensimmäinen minkä kirjoitin. Ihmiset tykkäsivät siitä ja aloit kysellä, että koska sinä kirjoitat seuraavan? Näin alkoi näytelmien kirjoittaminen ja joka vuosi Savukoski-päiville syntyi uusi. Aluksi ne esitettiin Naisvoimistelijoitten nimikkeen alla, olin puheenjohtaja ja vedin tanhuryhmää. Päätimme perustaa näytelmä-seuran, kun se meni näyttelemiseksi. Näin syntyivät Rösölänperän Ruppanat, nimi tuli siitä, kun ryhmässä oli silloin vain kolmetoista kypsässä iässä olevaa naista. Paikkakunta oli jo nimetty Rösölänperäksi. Kirjoitin ja ohjasin Rösölänperän Ruppanoille näytelmiä yli kaksikymmentä vuotta. Näytelmiä esitettiin ympäri Lappia ja käytiin esittämässä mm. Amerikan suomalaisillekin.
Kirjoitin vuonna 2010 Lapin läänin taidetoimikunnan draamakursseilla Katvealue-näytelmän, jota esitettiin Lapin Alueteatterissa Rovaniemellä ja Espoon kaupunginteatterissa vuosina 2010 - 2011. Näin pääsin Suomen Näytelmäkirjailijaliiton jäseneksi.
Romaanin Taivaan Laijalla kirjoitin vuonna 2013.
Lapin kiertävä naiskotiteollisuuskoulu, Kemin lukion iltalinja keskikoulu, Kulttuuritoiminnan linja Lapin Opisto
Kirjallisuuspalkintoja:
Rovalan kannatusyhdistys ry. Savottaperinnettä Lapissa kirjoituskilpailu vuosina 1987-88 III-palkinto. Julkaistu kirjassa, Muut sortaa, saha yksin puoltaa. Kirjoitettu Paavo Siilan haastattelun pohjalta.
Suomen kulttuurirahaston Lapin rahaston Stipendikirja poroelinkeinoperinteen kokoamiseen 1998.
Teatterihelinät 2000 Lapin Kansa Oy:n stipendi lappilaiselle
teatteriesitykselle Marjatta Pulskan Kiekärön kukka/Eräopas ja Tyttörievut
Teatterihelinät 2004 Koillissanomien stipendi Tuulenkaatoja ja Vuotostelua Rösölänperän Ruppanat/Marjatta Pulska
Vuoden Saulainen vuosina 1987 ja 2005.
Suomen Harrastajateatteriliiton kultainen ansiomerkki 2006, tunnustuksena arvokkaasta toiminnasta Harrastajateatterin hyväksi.
Suomen Harrastajateatteriliiton kunniakirja Saarijärven Teatteripäivillä Puikkoporot näytelmästä 2007.
Suomen Elämäntarinayhdistyksen kirjoituskilpailut Lapsuusmuistoja 2006. Päivät, jotka ovat jääneet mieleen. Nuoruusmuistoja 2009 Meijän kylän iltamat, jotka julkaistiin Lapsuusmuistoja-ja Nuoruusmuistoja-kirjoissa.
Vuoden 2010 Lapin taidetoimikunnan taidepalkinto ansiokkaasta toiminnasta Lapin taide-elämän hyväksi.
Muita palkintoja:
Suomen Kunnallisliiton hopeinen ansiomerkki 20 vuoden kunnallisesta palveluksesta 1976
TASAVALLAN PRESIDENTTI on antanut Kirjanpitäjä Marjatta Pulskalle Suomen valkoisen Ruusun Ritarikunnan I. luokan mitalin 1984
Lapin Lääninhallituksen myöntämä kunniamerkki 1985
Savukosken kunta ja Suomalaisuuden Liitto on myöntänyt juhlavuoden toimikunnan myötävaikutuksella Kalevalan juhlavuoden mitalin kotiseudun kulttuurin hyväksi tekemästä työstä. 6.12.1985
Luottamustehtäviä ja jäsenyyksiä:
Harrastajateatteriliitto Rösölänperän Ruppanat perustajajäsen ja
puheenjohtaja 1985-2006
Savukosken kunnan valtuusto
Savukosken kunnan keskusvaalilautakunnan sihteeri
Savukosken kunta koululautakunnan jäsen
Savukosken kunnan sosiaalilautakunnan jäsen
Kunnallisalan Kirjanpitohenkilöstö ry:n hallituksen jäsen 1979
Savukosken Naisvoimistelijat ry:n perustaja puheenjohtaja 1980-
Keski-Lapin Kunnallisvirkamiesyhdistys ry:n hallituksen jäsen
1974-1977
Savukosken kunnalliset viran- ja toimenhaltijat ry:n
hallituksen jäsen 1978-1979
Savukosken Urheilu- ja Nuorisotaloyhdistyksen sihteeri 1969-1975
Elämäkertatietoa:
Sota-ajan lapsena koulu jäi vähälle, ei ollut mahdollisuutta. Isäni oli 85%:n sotainvalidi, meitä oli kuusi lasta, olin vanhin. Meillä oli valtion mh-tila. Pääsin kokinapulaiseksi savottaan, missä olin puoli vuotta. Sieltä tultuani piti alkaa taas hankkia työpaikkaa. Yhtenä aamuna meille tuli pyörällä nuori poika. Tuli pirttiin, seisoi ovipieleen, fiksuna poikana otti lätsän pois päästä ja sanoi: "Äiti käski kysyä, lähtisikkö kesäapulaiseksi kunthan?". Se oli minun elämäni käännekohta. Olin kunnassa 44 vuotta eläkkeelle saakka, 15 vuotta toimistoapulaisena, 13 vuotta kirjanpitäjänä ja 16 vuotta kulttuuri-raittiussihteerin virassa. Menin naimisiin ja sain neljä lasta, joista vanhin kuoli. Se on ollut elämäni suurin draama.
Näytelmiä aloin kirjoittaa, kun kulttuurisihteerin virkaan päästyäni ensimmäinen tehtäväni oli järjestää juhlat. Savukosken Maamiesseura täytti 60 vuotta ja Lapin läänin Maaherra Asko Oinas oli tulossa vierailulle. Mietin ohjelmaa ja päähäni pälkähti kirjoittaa näytelmä. Se oli ensimmäinen minkä kirjoitin. Ihmiset tykkäsivät siitä ja aloit kysellä, että koska sinä kirjoitat seuraavan? Näin alkoi näytelmien kirjoittaminen ja joka vuosi Savukoski-päiville syntyi uusi. Aluksi ne esitettiin Naisvoimistelijoitten nimikkeen alla, olin puheenjohtaja ja vedin tanhuryhmää. Päätimme perustaa näytelmä-seuran, kun se meni näyttelemiseksi. Näin syntyivät Rösölänperän Ruppanat, nimi tuli siitä, kun ryhmässä oli silloin vain kolmetoista kypsässä iässä olevaa naista. Paikkakunta oli jo nimetty Rösölänperäksi. Kirjoitin ja ohjasin Rösölänperän Ruppanoille näytelmiä yli kaksikymmentä vuotta. Näytelmiä esitettiin ympäri Lappia ja käytiin esittämässä mm. Amerikan suomalaisillekin.
Kirjoitin vuonna 2010 Lapin läänin taidetoimikunnan draamakursseilla Katvealue-näytelmän, jota esitettiin Lapin Alueteatterissa Rovaniemellä ja Espoon kaupunginteatterissa vuosina 2010 - 2011. Näin pääsin Suomen Näytelmäkirjailijaliiton jäseneksi.
Romaanin Taivaan Laijalla kirjoitin vuonna 2013.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Näytelmät:
Rösölänperän Ruppanat
Sau-Amaliat
Pankkipalvelua
Säästösampo
Uiton häntä
Tuulenkaatoja
Poropalkisen kaunhit ja rohkiat
Varsitien varrelta
Europalkisen kisurat
Puikkoporot
Cabare Kuivatlihat
Rösölänperän Ruppanat
Sau-Amaliat
Pankkipalvelua
Säästösampo
Uiton häntä
Tuulenkaatoja
Poropalkisen kaunhit ja rohkiat
Varsitien varrelta
Europalkisen kisurat
Puikkoporot
Cabare Kuivatlihat
Itkupuut
Vuotostelua
Tyttörievut
Eräopas monologi
Lapin Alueteatteri Rovaniemi, Espoon teatteri
Katvealue
Kolumneja Lappilainen-lehteen
Hipaisukosketus
Varoittava esimerkki
Tervetulos talven juhla
Ihmettelyä
Lapin valttikorttia
Huolettomana olemisen mukava keveys
Voi teitä valeketut
Kuivauskaappi
Kärsimysnäytelmä
Saukosken kunta seisoi puujaloilla
Oottamisen ihanuus ja unohtamisen autuus
Haaveileminen ei maksa mitään
Kasveista saa voimaa
Pottu
Samalla asialla
Maailman vilkhain liikenneynpyrä
Silmät ummessa
Vanhusten viikko
Tervetuloa robotit
Puhe petäjälle
Sini-valkea päivä
Joulu
Oodi Kemijoelle
Muuta tuotantoa
Lapin Kansaan, Koillis-Lappiin, Koti-Lappiin, Sompioon ja Jänkä-
lehteen erilaisia kirjoituksia.
Taivaan laijalla -romaani on julkaistu myös äänikirjana.
Vuotostelua
Tyttörievut
Eräopas monologi
Lapin Alueteatteri Rovaniemi, Espoon teatteri
Katvealue
Kolumneja Lappilainen-lehteen
Hipaisukosketus
Varoittava esimerkki
Tervetulos talven juhla
Ihmettelyä
Lapin valttikorttia
Huolettomana olemisen mukava keveys
Voi teitä valeketut
Kuivauskaappi
Kärsimysnäytelmä
Saukosken kunta seisoi puujaloilla
Oottamisen ihanuus ja unohtamisen autuus
Haaveileminen ei maksa mitään
Kasveista saa voimaa
Pottu
Samalla asialla
Maailman vilkhain liikenneynpyrä
Silmät ummessa
Vanhusten viikko
Tervetuloa robotit
Puhe petäjälle
Sini-valkea päivä
Joulu
Oodi Kemijoelle
Muuta tuotantoa
Lapin Kansaan, Koillis-Lappiin, Koti-Lappiin, Sompioon ja Jänkä-
lehteen erilaisia kirjoituksia.
Taivaan laijalla -romaani on julkaistu myös äänikirjana.
Tekstinäyte
OODI KEMIJOELLE
Sieltä sinä lähdet pulppuamaan, kaukaa Korvatunturin juurelta ja levität kämmenesi viisi sormea haralleen, jokaisesta haarasta pulppuaa puro puikkelehtien näkymättömiin ja taas pulpahtaen pintaan, yli astuttavaksi. Uomaasi levität mitä pidemmälle mennään, kunnes hukut mereen.
Sinulla on tuhat tarinaa, tuhat ihmiskohtaloa. Olet nähnyt elämän ja kuoleman. Virta on vienyt aina alas, mutta sukupolvi, sukupolven jälkeen soutivat ja sauvoivat jokivarsien asukkaat ylemmäs ja ylemmäs, kohti Korvatunturia Joulupukin asuinsijoille. Porojen polut kiemurtelivat jokiuoman mutkia, joita kalamiehet ja tukkilaiset tallasivat. Vuosikymmenien aikana annoit leivän tuhansille. Joka kevät, uiton aikaan puu huilasi, pihka tuoksui ja hiki virtasi ahvatuulen päivettämistä naamoista. Kaiku vastasi jätkäpojan voimasanoihin ja kokkitytön heleään nauruun, jotka kiirivät jokiuomaa kuulumattomiin. Kylissä sykki elämä, nisua oli pöydässä.
Olet nähnyt sodan ja rauhan. Viholliset, jotka ovat väijyneet jokitörmien suojassa, hyökänneet ja tehneet tuhojaan. Olet nähnyt heidän pelkonsa ja viimeisen hautapaikkansa tummiin vesiin. Olet nähnyt nuoren kotiaan puolustavan sotamiehen vakavat kasvot ja äänettömän itkun. Olet katsonut jokitörmien kyliä, jotka katosivat savuna ilmaan ja sitä palavaa hehkua niiden ihmisten kasvoilla, jotka sen uudelleen ja uudelleen rakensivat. Sinun merkityksesi on suuri, ei yksinomaan jokivartesi asukkaille. Kuinka moni onkaan menettänyt sydämensä kirkasvetisille kiivaasti ryöppyäville koskille, jokilaaksojen niittyrannoille ja itseään peilaaville rantakoivuille. Siellä synnyinsijoilleen jokilatvoille nousseet lohiparvet hyppivät katsomaan sapilaitaan kolistelevia tulvaniittyjen heinäntekijöitä.
Sinulla on tuhat ilmettä, ne vaihtuvat kuin keväinen päivä. Olet tulvinut yli äyräitten, nostanut rytinällä valtavat jäälohkareet kauas törmille. Eilinen on vienyt mennessään jotain, mikä ei palaa enää koskaan. Menetämmekö kaiken? Ilman perinnettä meitä ei ole. Tulvillaan menneisyyttä veneet ajelehtivat satamasta toiseen. Monet ovat ne sillat, jotka on rakennettu ihmisten tulla ja mennä. Menijöitä on, mutta missä ovat tulijat?
Tämän päivän maisemassa jätkäpoika on jättänyt hatun kannonnokkaan lintujen laulupuuksi. Pussihousut ja sarkapusero on viety seurakunnan kirpputorille. Niitä ei saa markoilla, ne ostetaan euroilla museoon vietäväksi kertomaan menneestä. Jätkäpoika istuu ravintolavaunussa menolippu taskussa ja kännykkä kourassa, junan sytkyttäessä kohti kehäkolmosta. TV-ruudussa kaunisnaamainen politiikkotyttö puhuu silmät säihkyen uudesta onnelasta. Ihmisillä pitää olla vapaus asua siellä missä haluaa ja ihmiset haluaa pääkaupunkiin. Tämän kaiken hän sanoo vain siksi, että rakastaa kotiseutuaan. Pieni on sen politiikon elämänpiiri, johon mahtuu vain hänen pihapiirinsä.
Juna syöksyy eteenpäin. Kehäkolmosella jätkäpoika lämmittää tuttua hernesoppaa, oudossa paikassa, outojen ihmisten keskellä. Mielen kuvaruutuun ilmestyy aurinkoisella törmällä hernesoppaa syövä porukka. Maku on sama, puuttuu vain veden liplatus, savun- ja tervantuoksu ja tukkipuiden iloinen kolina, kun virta kuljettaa niitä kohti merta. Yksinäinen poutapilvi katoaa jonnekin. Onni on siellä jossakin. Kuka kertoisi miksi olen täällä?
Sieltä sinä lähdet pulppuamaan, kaukaa Korvatunturin juurelta ja levität kämmenesi viisi sormea haralleen, jokaisesta haarasta pulppuaa puro puikkelehtien näkymättömiin ja taas pulpahtaen pintaan, yli astuttavaksi. Uomaasi levität mitä pidemmälle mennään, kunnes hukut mereen.
Sinulla on tuhat tarinaa, tuhat ihmiskohtaloa. Olet nähnyt elämän ja kuoleman. Virta on vienyt aina alas, mutta sukupolvi, sukupolven jälkeen soutivat ja sauvoivat jokivarsien asukkaat ylemmäs ja ylemmäs, kohti Korvatunturia Joulupukin asuinsijoille. Porojen polut kiemurtelivat jokiuoman mutkia, joita kalamiehet ja tukkilaiset tallasivat. Vuosikymmenien aikana annoit leivän tuhansille. Joka kevät, uiton aikaan puu huilasi, pihka tuoksui ja hiki virtasi ahvatuulen päivettämistä naamoista. Kaiku vastasi jätkäpojan voimasanoihin ja kokkitytön heleään nauruun, jotka kiirivät jokiuomaa kuulumattomiin. Kylissä sykki elämä, nisua oli pöydässä.
Olet nähnyt sodan ja rauhan. Viholliset, jotka ovat väijyneet jokitörmien suojassa, hyökänneet ja tehneet tuhojaan. Olet nähnyt heidän pelkonsa ja viimeisen hautapaikkansa tummiin vesiin. Olet nähnyt nuoren kotiaan puolustavan sotamiehen vakavat kasvot ja äänettömän itkun. Olet katsonut jokitörmien kyliä, jotka katosivat savuna ilmaan ja sitä palavaa hehkua niiden ihmisten kasvoilla, jotka sen uudelleen ja uudelleen rakensivat. Sinun merkityksesi on suuri, ei yksinomaan jokivartesi asukkaille. Kuinka moni onkaan menettänyt sydämensä kirkasvetisille kiivaasti ryöppyäville koskille, jokilaaksojen niittyrannoille ja itseään peilaaville rantakoivuille. Siellä synnyinsijoilleen jokilatvoille nousseet lohiparvet hyppivät katsomaan sapilaitaan kolistelevia tulvaniittyjen heinäntekijöitä.
Sinulla on tuhat ilmettä, ne vaihtuvat kuin keväinen päivä. Olet tulvinut yli äyräitten, nostanut rytinällä valtavat jäälohkareet kauas törmille. Eilinen on vienyt mennessään jotain, mikä ei palaa enää koskaan. Menetämmekö kaiken? Ilman perinnettä meitä ei ole. Tulvillaan menneisyyttä veneet ajelehtivat satamasta toiseen. Monet ovat ne sillat, jotka on rakennettu ihmisten tulla ja mennä. Menijöitä on, mutta missä ovat tulijat?
Tämän päivän maisemassa jätkäpoika on jättänyt hatun kannonnokkaan lintujen laulupuuksi. Pussihousut ja sarkapusero on viety seurakunnan kirpputorille. Niitä ei saa markoilla, ne ostetaan euroilla museoon vietäväksi kertomaan menneestä. Jätkäpoika istuu ravintolavaunussa menolippu taskussa ja kännykkä kourassa, junan sytkyttäessä kohti kehäkolmosta. TV-ruudussa kaunisnaamainen politiikkotyttö puhuu silmät säihkyen uudesta onnelasta. Ihmisillä pitää olla vapaus asua siellä missä haluaa ja ihmiset haluaa pääkaupunkiin. Tämän kaiken hän sanoo vain siksi, että rakastaa kotiseutuaan. Pieni on sen politiikon elämänpiiri, johon mahtuu vain hänen pihapiirinsä.
Juna syöksyy eteenpäin. Kehäkolmosella jätkäpoika lämmittää tuttua hernesoppaa, oudossa paikassa, outojen ihmisten keskellä. Mielen kuvaruutuun ilmestyy aurinkoisella törmällä hernesoppaa syövä porukka. Maku on sama, puuttuu vain veden liplatus, savun- ja tervantuoksu ja tukkipuiden iloinen kolina, kun virta kuljettaa niitä kohti merta. Yksinäinen poutapilvi katoaa jonnekin. Onni on siellä jossakin. Kuka kertoisi miksi olen täällä?