Ojanen, Heikki
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Heikki Ojanen
Elämäkertatietoa
Heikki Ojanen on espoolainen kirjoittaja, joka harrastaa taiteen kuluttamista, historian ja tulevaisuuden ajattelua, ruokaa ja avantouintia.
Tekstinäyte
Tekstinäyte teoksesta Kuollutta sanaa ei voi surra:
Kun sana aloittaa kuolemaa, on sytytettävä vainovalkeat,
kohotettava liput ja banderollit, sammutettava kirjaroviot,
kutsuttava kokoon perustuslaillinen konventti, aukaistava
kirja. Kun sana kuolee, katoaa osa Homo sapiensia, ja
Kun sana aloittaa kuolemaa, on sytytettävä vainovalkeat,
kohotettava liput ja banderollit, sammutettava kirjaroviot,
kutsuttava kokoon perustuslaillinen konventti, aukaistava
kirja. Kun sana kuolee, katoaa osa Homo sapiensia, ja
jumaluuteen kurkottava eläin kaatuu askeleen eteenpäin
Jos kuoleva sana on jo ehtinyt unohduksen autiomaan
hiekkadyyneille, on mentävä sivupolkujen risteykseen,
kutsuttava paikalle runonlaulajat, nuo säkeiden nöyrät
rakastajat. Heillä on ääni jauheentuvan sanan kuulla,
heillä on valta teroittaa vaietun sanan taotut särmät
Jos kyinen virta jo viiltää sanan merkityksiä, on mentävä
tuhruisiin viinikellareihin ja huudettava runoilijat apuun.
Heille autiomaan halkaiseva kuivuus ja tähdenlentojen
iskut ovat jokasanaista elämää, eikä heidän nahkansa
enää kyiden kosketukseen kuoriudu, heidän kynänsä
saattaa pelastaa kuolevan sanan viimeisen merkityksen
Mutta jos sinä kuljet viidakon valtatiet, kirjoitat tyyniin
vesiin, lukitset kustannusohjelmasi, suljet mielesi kaiken
maailman dosenttien merkityksiltä, käännät katseesi
sivuun alati ohenevien sanakirjojen edessä, sana kuolee,
lopettaa olemisensa, eikä sitä kukaan voi enää muistaa,
kuollutta sanaa ei voi surra
Jos kuoleva sana on jo ehtinyt unohduksen autiomaan
hiekkadyyneille, on mentävä sivupolkujen risteykseen,
kutsuttava paikalle runonlaulajat, nuo säkeiden nöyrät
rakastajat. Heillä on ääni jauheentuvan sanan kuulla,
heillä on valta teroittaa vaietun sanan taotut särmät
Jos kyinen virta jo viiltää sanan merkityksiä, on mentävä
tuhruisiin viinikellareihin ja huudettava runoilijat apuun.
Heille autiomaan halkaiseva kuivuus ja tähdenlentojen
iskut ovat jokasanaista elämää, eikä heidän nahkansa
enää kyiden kosketukseen kuoriudu, heidän kynänsä
saattaa pelastaa kuolevan sanan viimeisen merkityksen
Mutta jos sinä kuljet viidakon valtatiet, kirjoitat tyyniin
vesiin, lukitset kustannusohjelmasi, suljet mielesi kaiken
maailman dosenttien merkityksiltä, käännät katseesi
sivuun alati ohenevien sanakirjojen edessä, sana kuolee,
lopettaa olemisensa, eikä sitä kukaan voi enää muistaa,
kuollutta sanaa ei voi surra