Geenihymni

”Yön sydämessä uusi aukeama / ihmiskuntaa kulunut sivukaupalla”

Inkala tarttuu runokokoelmassaan geenejämme kädestä ja käy keskustelemaan niiden kanssa syvällisesti, kaikessa rauhassa. Hän kuuntelee tarkalla korvalla geenien laulamaa ikiaikaista hymniä ja muuttaa sen kirjoitukseksi – tuloksena on värikylläisiä, anteliaita runoja, joiden takaa paljastuu ei enempää eikä vähempää kuin elämämme käsikirjoitus. Geenien rinnalla kokoelmassa kulkevat alkuaineet kuin viisaat tietäjät. Kysymykset siitä, miten ja millaisin reunaehdoin elämä tulisi myrskyissä ja tyynissä elää, saavat Geenihymnin runoissa vastauksia, joista jotkut huimaavat, jotkut haastavat, jotkut tarjoavat lämpimän sylin. Inkala jatkaa 2000-luvun runoudessamme omalla tiellään. Hän tuo näkyväksi kieleemme kätkettyjä ajatusten, tunteiden ja sointujen saumattomasti yhteen kuuluvia rakenteita – ja kuten aina, paljastaa meille itsestämme jotain, minkä olemme aina tienneet mutta emme ole osanneet pukea sanoiksi.

(Siltala)